Kuponkileikkaaja Nousuvesi nostaa kaikkia veneitä.

Miten varusmiehet nopeammin opiskelu- ja työelämään?

Juhana Vartiainen kyseenalaisti Suomen puolustuksen kulmakiven, yleisen asevelvollisuuden, hetki sitten julkaistussa pamfletissaan. Itse haluan nostaa keskustelussa esiin muutamia "omia" ehdotuksiani, millä tavoin varusmiehet saataisiin nopeammin kiinni opiskelu- ja työelämään. 

Miten voisimme siis omasta mielestäni kehittää maanpuolustusta ja työuria niiden alkupuolelta käsikädessä?

Ensimmäinen keino on nykyisen laajan kevään yhteishaun sijasta tehdä kaksi kertaa vuodessa laaja yhteishaku. Käytännössä siis myös syksyisin korkeakouluihin ja muihin jatko-opiskelupaikkoihin olisi yhtä laaja mahdollisuus hakea kuin keväisin. Tällä hetkellä syksyn yhteishaku on erittäin suppea. Tämä tarkoittaa sitä, että pääosalla opiskelijoista on mahdollisuus kerran vuodessa hakea jatkokoulutuspaikkaa korkeakouluun ja muihin jatko-opintoihin. Jokainen ymmärtää, että korkeakouluun ei ole helppo päästä - moni joutuu yrittämään monta kertaa läpipääsyä. Ja kun läpi pääsee, nuorelle voi selvitä, ettei ala olekaan se omin tai sillä ei työllistykään tulevaisuudessa. Täytyy aloittaa uusi hakuprosessi. Tähän, epäonnistuneeseen opiskelusuunnan valintaan, osasyynä on myös erittäin huono opinto-ohjaus maamme peruskouluissa ja lukioissa: opinto-ohjaajia on liian vähän ja heistä kaikki eivät ole ammattitaitoisia. Opinto-ohjaus on liian aliarvostettua tällä hetkellä peruskouluissa ja toisen asteen koulutuksissa. Tuntimääriä tulisi lisätä ja etenkin henkilökohtaista ohjausta.

Jos vuodessa olisi kaksi kertaa laaja-alainen yhteishaku, korkeakouluun pääsisi nopeammin ja tätä kautta itse työelämäänkin. Se antaisi myös armeijassa oleville varusmiehille paremmat mahdollisuudet päästä jatko-opiskeluihin, jos he eivät ennen armeijaa ole opiskelupaikkaa onnistuneet hankkimaan. Tietysti kaksi yhteishakua merkitsisi korkeakouluille, ja valtiolle, entistä enemmän työtä ja rahanmenoa, kun vuodessa kaksi kertaa aloittaisivat uudet opiskelijat jatkokoulutuksen.

Yksi hyvä lisä armeijan palveluihin olisi myös opinto-ohjaajien palkkaaminen Puolustusvoimiin. Tällä hetkellä käytännössä sosiaalikuraattorin kanssa voi keskustella jatkosuunnitelmistaan. Monessa varuskunnassa kuraattoria näkyy kuitenkin vain harvoin, sillä kuraattori työskentelee useassa varuskunnassa samaan aikaan. Hektinen palvelus ei anna myöskään aikaa istuutua rauhassa kuraattorin kanssa ja pohtia tulevaisuutta. Mitä jos Puolustusvoimat palkkaisi jokaiseen varuskuntaan päätoimisen opinto-ohjaajan auttamaan varusmiehiä löytämään alansa, hakea koulutuspaikkaa ja suunnitella armeijan jälkeistä elämää? Lisäksi opinto-ohjaajien kanssa tavattaisiin säännöllisesti tai tapaamismahdollisuus järjestettäisiin säännöllisesti. Se olisi pieni menoerä siihen nähden, jos varusmies joutuu työttömäksi armeijan jälkeen ja hänellä ei ole opiskelupaikkaa; sen sijaan, että hän olisi valmis siirtymään suoraan opiskelemaan tai hänellä olisi ainakin selkeä visio tulevaisuudesta.

Selkeästi rajumpi muutos olisi muuttaa korkeakoulujen lukuvuosien alkamista ja sovittaa ne yhteen varusmiespalveluksen keston mukaan. Tällä hetkellä heinäkuussa palveluksensa aloittavat ja siitä vuoden palvelevilla varusmiehillä on optimaalinen siirtyminen opiskeluelämään, jos vain opiskelupaikka on taskussa. Varusmies kotiutuu 12 kuukauden palveluksesta kesäkuun lopussa, laskettu uusilla palveluspäivämäärillä, ja voi näin aloittaa opiskelut elokuussa.

Sen sijaan, jos varusmies palvelee kuusi kuukautta - eli hän kotiutuu joulukuun lopussa -, hän joutuu odottamaan puoli vuotta opiskelujen alkua. Jos esimerkiksi vuosittain alkaisi korkeakouluissa kaksi kertaa uusi opintolinja, esimerkiksi loka- ja tammikuussa, tämä varusmies pystyisi siirtymään opiskeluihin nykyisen puolen vuoden sijasta vain muutaman viikon siirtymisajalla.

Heinäkuusta lähtien yhdeksän kuukauden palvelusta suorittavilla tilanne on monimutkaisempi. Heille käytännössä ainoa mahdollisuus on odottaa elokuuta, kun he kotiutuvat maaliskuussa. Sen sijaan tammikuussa palveluksensa aloittavat ja yhdeksän kuukautta palvelevilla lukuvuoden alkamisen siirto nykyisestä elokuusta lokakuun loppuun mahdollistaisi opiskeluelämään siirtymisen sutjakkaasti ilman tilannetta, että varusmies joutuisi odottamaan lähes vuoden opiskelujaan vain sen vuoksi, että varusmiespalvelus loppui muutama viikko myöhemmin opiskelujen alkamisen. Itselläni on kyseinen tilanne. Kotiudun 18.11 ja lukukausi alkaisi 18 päivää aiemmin.

Samoin tammikuussa palvelukseen ja vuoden ajan palveleville kahden lukuvuoden -alkamiskonsepti mahdollistaisi heidän opiskeluun siirtymisen tammikuussa heidän kotiutuessa eikä vasta tulevan kesän jälkeen.

Täten kaikki varusmiehet, joilla on taskussa opiskelupaikka - lukuun ottamatta heinäkuusta yhdeksän kuukautta palvelevia - olisi mahdollisuus siirtyä nopeasti opiskeluelämään ilman kuukausien tai jopa lähes vuoden odottamista. Näin he valmistautuisivatkin työelämään nopeammin.

Toki tammikuussa palvelukseen astuvien yhdeksän kuukauden varusmiesten siirtymistä opiskeluelämään helpottaisi, jos palveluspäiviä vähennettäisiin edelleen, jolloin muutama viikko kurottaisiin kiinni. Tällöin ei tarvitsisi siirtää syksyn lukuvuoden alkamista elokuusta lokakuuhun. Näyttää kuitenkin siltä, että palveluspäivien vähentäminen ei ole mahdollista. Ainakin Puolustusvoimat on tätä mieltä, sillä koulutusta ei ehditä suorittaa lyhyemmässä ajassa.

Keinoja on toki myös muita. Esimerkiksi voimaan astui hiljattain laki, joka antaa lisäpisteitä peruskoulun jälkeen ensimmäistä jatkokoulutuspaikkaa hakevalle kuin jo kertaalleen jatkokouluttautuneelle. Varusmiehille voisi antaa muutaman lisäpisteen haussa. En ole varma, onko tällä hetkellä ainakin jollain tavoin saatavissakin pisteitä. Jos ei ole, niin ne pitäisi ottaa käyttöön ja jos on, niin pisteiden pitäisi auttaa aivan aikuisten oikeasti ja olla vain turhaa hölynpölyä haussa. Tuskin se epäreiluakaan olisi: sehän on epäreilua, että yksilö ei voi valmistua niin kuin haluaa pääsykokeisiin vaan joutuu valtion toimesta vuoden tehdä lähes palkatonta työtä, jopa velkaantua, ja odottamaan opiskeluihin siirtyä pahimmillaan monia vuosia.

Eri asia on, ollaanko näitä ehdotuksia valmiita toteuttamaan. Tällä hetkellä kylmä fakta on kuitenkin se, että varusmiespalvelus sotkee pahasti monen nuoren elämän ehkä sen tärkeimmässä ja haavoittuvaimmassa kohdassa. Miehillä opiskeluihin siirtyminen vie selkeästi kauemmin kuin naisilla, usein kaksi vuotta - tai enemmän - myöhemmin varusmiehet aloittavat jatko-opintonsa kuin naiset. Tähän olisi saatava muutos. Tasa-arvoa tämäkin on. Odotan ja toivon, että seuraavassa hallitusohjelmassa vaihtoehtoja olisi pohdittu.


If you only have a hammer, you tend to see every problem as a nail.

http://taaksejaa.blogspot.fi/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

"Selkeästi rajumpi muutos olisi muuttaa korkeakoulujen lukuvuosien alkamista ja sovittaa ne yhteen varusmiespalveluksen keston mukaan."

Toisin päin. Varusmiespalvelun ajat pitäisi suunnitella optimaallisiksi lukuvuodet huomioiden. Eli pienempi sopeutuu suurempaan ei toisin päin. Lukuvuosiin sidottuja opiskelijoita on aika tavalla enemmän kuin varsumiespalveluksessa olevia. Muuten kyllä ok.

Varusmiespalvelun yksi ongelmista on se, että tutkimusten mukaan se vaikuttaa koulutukseen päätymiseen, eli laskee näiden ihmisten kouluttautumistodennäköisyyttä. Tätä vaikutusta pitää minimoida.

Käyttäjän anttijarvenpaa kuva
Antti Järvenpää

Asian voi kääntää toki noin päin. Ja parempihan se olisi juuri muuttaa varusmiespalvelun ajat. Miksi näin ei ole tehty? Kiinnostaisi tietää, joltakin päättäjältä. Vaikutus olisi mielestäni aika merkittävä, jos mietitään juuri opiskeluelämään siirtymistä.

Käyttäjän JuhaMkinen kuva
Juha Mäkinen

Mainitset, että "tutkimuksen mukaan se (varusmiespalvelus) vaikuttaa koulutukseen päätymiseen, eli laskee näiden ihmisten kouluttautumistodennäköisyyttä",

voisitko vähän valottaa mihin tutkimukseen viittaat koska itselleni on vieras ilmiö että varusmiespalvelus olisi tutkitusti laskenut asevelvollisten kouluttautumista,

yleisemminkin on tutkimuksin osoitettu miten varusmiespalvelus monissa tapauksissa tukee asevelvollisen osaamisen kehittymistä ja esimerkiksi urasuuntautumisestaan varmistuneiden osuutta.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Opinahjojen (lukioiden ja korkeakoulujen) lukuvuodet ovat vuoden mittaisia. Kun varuspalvelus on puolen vuoden mittainen, jää joka tapauksessa puoli vuotta "tyhjää". Tammikuun aloituserät korkeakouluissa ovat pieniä ryhmiä ja niitä tarjotaan vain pienelle osalle korkeakoulujen ja yliopistojen koko koulutustarjonnasta.

Varusmiespalvelus passivoi nuoria, opintojen aloittamisprosentti on huomattavasti pienempi niiden lukiosta valmistuneiden osalta, jotka käyvät asepalveluksen heti lukion jälkeen.

Varusmiespalveluksen lykkääminen opintojen jälkeiseen aikaan on paras tapa huolehtia siitä, että nuoret miehet opiskelisivat ammatin eivätkä passivoituisi asevelvollisuuden vuoksi.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kirjoituksessasi on ideaa. Kaikkein tärkein muutos olisi se, että opiskelun voisi aloittaa, joko syys- tai kevätlukukauden alussa. Nythän on useilla aloilla niin , että opiskelun voi aloitaa vain syksyllä lukuvuoden alkaessa. Kai muu on sitten hienosäätöä.

Käyttäjän anttijarvenpaa kuva
Antti Järvenpää

Nimenomaan suurin muutos ja kaikista tärkein olisi mainitsemasi opiskeluiden aloitus joko syys- tai kevätlukukauden alussa. Pidän tätä ensiarvoisen tärkeänä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Paras muutos olisi jos peruskiväärimiehen asevelvollisuus kestäisi vain 3 kk, siinä ehtii opiskella tarpeelliset taidot sotimisesta. Erikoistumisesta maksettaisiin sitten paremmin kuten myös aliupseeri ja upseerikoulutuksesta. Nykyinen systeemi peruskoulutuksessa on turhaa joutokäyntiä ja punkalla makailua.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Oikeastiko olet sitä mieltä, että haluaisit itse 3 kk koulutuksella saada tehtäväksesi ryhtyä taisteluun Suomeen tunkeutunutta hyökkääjän osastoa vastaan, joka on koulutettu paljon perusteellisemmin ja tietää taistelevansa omasta hengestään samalla kun se täyttää käskettyä tehtäväänsä?

Käyttäjän akinieminen kuva
Aki Nieminen

Kävin armeijan keuruulla viime syksynä heinä- joulukuussa vasta 25v iässä. Huomion samoja ongelmia rutkasti. Empiiristen havaintojen pohjalta n. 10% oli selkeä jatkosuunnitelma armeijan jälkeen, joka liittyi kouluun tai töihin. Viidenneksellä oli töitä ehkä tiedossa. Valtaosan vastaus oli: "Varmaan jotain töitä tai koulu pitäisi alkaa katsomaan.". Eli valtaosalla ei ollut mitään konkreettista tehty töiden tai työpaikan eteen edes ajattelun tasolla. Muistan sen itsekkin kun lukiosta päästiin, että opintojenohjaus oli tasolla 0. Valtio pystyisi helposti lisäämään varusmiehille viimeiselle kuukaudelle, vaikka 2h viikossa suunnittelua/ töihin hakua/ kouluvaihtoehtojen kartoitusta. Siellä oli todella paljon luppoaikaa, mitä vain harvat osasivat hyödyntää edes jotenkin kartoittaen tulevaisuuttaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kouluttautumisen osalta olet oikealla asialla. Sen sijaan työllistymisen osalta menee metsöön: Kukaan ei saa työtä siksi, että valmistuu jostain oppilaitoksesta. Töitä saa siksi, että joku on valmis maksamaaan työn tuloksista.

Kun viimeisen 30 vuoden aikana harjoitettu vero- ja talouspolitiikka on tuhonnut kotimaisenkysynnän tuhoamalla massojen kulutuskyvyn on selvää, ettei töitä ole eikä niitä siis saa. Toistan: kukaan eikä mikään palkkaa ketään vain siksi, että tämä on valmistunut johonkin ammattiin tai suorittanut jonkin tutkinnon.

Käyttäjän anttijarvenpaa kuva
Antti Järvenpää

Jos saat tekstistä käsityksen, että oletan, että työn saa siksi, että valmistuu jostain oppilaitoksesta, niin en tarkoita sitä ja oletakaan näin käyvän.

Nykyisin puhutaan, että opiskelut kestävät liian kauan ja korkeakouluopiskelijat valmistuvat liian "vanhoina", niin muutamat muutokset asepalveluksessa nopeuttaisivat heidän - miesten - valmistumistansa ja täten tuloaan työmarkkinoille omalla alallaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tätä juuri yritin tähdentää: "...valmistumistansa ja täten tuloaan työmarkkinoille omalla alallaan."

"Työmarkkinoille tulo" tarkoittaa työttömyyskortistoon tuloa, jos - ja kun - töitä ei ole. Miksi siis kiirehtiä sitä, jos vaihtoehtona on pidempi opiskeluaika ja laajempi tutkinto?

Päivittäistyöttömyys Suomessa on tällä hetkellä noin 750 - 800 000 työikäistä. Toimeentulotuella elää noin 400 000 työikäistä. Asepalvelus on osa yhteiskunnan välttämättömiä toimintoja, tavalla tai toisella hoidettuna. En vieläkään oikein ymmärtänyt, mitkä muutokset asepalveluksessa parantaisivat katastrofaalista työllisyystilannetta.

Käyttäjän PetteriLohivesi kuva
Petteri Lohivesi

Osassa ammattikorkeakouluja on ns. tammikuun saapumiserä. Pääsin armeijasta pois syksyllä ja opiskelut aloitin tammikuussa. Tammikuun erässä on vaan paljon vähemmpän aloituspaikkoja. Taisi olla vain 1/3 verrattuna syksyyn.

Omalta kannalta kävi varsin hyvä tuuri, koska oli työpaikka jo ennen inttiä ja intin jälkeen pääsi töihin ja kouluunkin pääsin kevään yhteishaussa. Lykkäsin vaan opinnot tammikuulle, kun intin loppuosa meni sen kanssa päälle.

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Kirjoituksen ehdotukset ovat samaa tarpeetonta ja byrokraattista näpertelyä kuin talousasioiden hoitokin nykyään, millä ei varmasti saada inhimillisestä näkökulmasta mitään pysyvää aikaan. Kaikista keskeisin muutos, mille on nyky-yhteiskunnassa monista tekijöistä johtuen huutava tarve, on asevelvollisuuden lakkauttaminen. Nuorten miesten on turha hukata elämänsä parasta aikaa - vieläpä olemattomalla palkkiolla - infantiilin käskytyksen kuunteluun ja arkielämässä hyödyttömien taitojen opetteluun. Militaristien mielipiteet tästä asiasta on syytä ohittaa epäolennaisina, sillä tällaiset tyypilliset ryhmätotuuksien orjat eivät joka tapauksessa kuuntele mitään heidän ahdasta maailmankuvaansa uhkaavaa puhetta.

Armeija on kirkon tapaan esimerkki tyypillisestä alkukantaisesta ja keinotekoisesti muodostetusta joukosta, jonka rakenne pidetään koossa tietynlaisen ulkoisen pakon avulla. Armeijalla ja kirkolla onkin lähinnä muodollisia eroja, eikä sekään, että nuoret miehet pakotettaisiin leirille opettelemaan jotain "oikeaoppisten" aatetta, eroaisi myöskään mitenkään olennaisesti asepalvelukseen pakottamisesta. Suomessa kristillisellä kirkolla ja armeijalla on tosin se ero, että jostain syystä vain ensiksi mainitun vaikutusvaltaa on onnistuttu menestyksekkäästi vähentämään. Olennaista on muistaa, että hyvinvoivan yksilön elämässä hallitseva sija on aina yksilöllisellä ajattelulla eikä millään kirkkototuuksilla tai militaaritotuuksilla.

Suomessa militarismi on eräs kansallisista ongelmista, sillä sen ytimessä oleva yksilöllisen ajattelun tukahduttaminen vaikuttaa todellisuudessa koko kansakuntaan. Se, että Suomessa on vielä 2010-luvulla asevelvollisuusjärjestelmä pystyssä, ei johdu mistään "järjellisestä", vaan suureksi osaksi niistä alamaisasenteista, mistä suomalaiset ovat kärsineet koko historiansa ajan - suomalaiset eivät siis toisin sanottuna kansallisten piirteidensä takia uskalla tai osaa käydä tällaisia räikeitä epäkohtia vastaan. On huomattava, että nimenomaan nuoret miehet ovat Suomessa ylivoimaisesti suurimmassa syrjäytymisvaarassa, ja kaikkien aidosti vastuullisten kansalaisten olisikin syytä pohtia syvällisesti ja laajasti, että mikä on asevelvollisuusjärjestelmän osa tässä epätoivottavassa ilmiössä.

Toki kaikki voivat myös jatkossakin elää silmät ummessa ja vakuutella itselleen, että Suomen johtajat ihan oikeasti välittävät kansalaisista ja siksi Suomen puolesta kannattaa uhrautua - reaalimaailmassa kuitenkin asia on päinvastoin, sillä Suomea johtava poliittinen eliiti elää aivan omissa maailmoissaan ja käyttää tavallista kansaa tunteettomasti hyväkseen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kaikki kunnia nuorten miesten kiireisen kiihkeälle työ- ja opiskelumotivaatiolle, joka taitaa käytännössä jakautua varsin epätasaisesti päätellen monista välivuoden ottajista repputuristimatkoineen ym. "mun juttuineen".

Blogin kirjoittajan, Antti Järvenpään motiivi kehittää maanpuolustusta ja työuria niiden alkupuolelta käsikädessä on tietenkin kannatettava: kaikin tavoin on syytä tukea niitä nuoria aikuisia, jotka ottavat vastuulleen osallistua talkoisiin Suomen turvallisuuden takaamiseksi pahoinakin päivinä, vaikka leppoisampi ohitustiekin sille vaivannäölle on laillisesti tarjolla.

On aivan kohtuutonta, ettei noista talkoista varusmiehille aiheutuvia haittoja kompensoida myös rahallisesti lähetulkoonkaan yhtä avokätisesti kuin hyvinvointiyhteiskunta tänä päivänä palkitsee niin monenlaista avuttomuutta, kyvyttömyyttä ja haluttomuutta niille, jotka eivät ota vastuuta itsestään. Varusmies ottaa vastuun itsensä lisäksi myös muista.

Mutta etenkin monissa kommenttikirjoituksissa näyttää unohtuvan koko touhun perimmäinen tarkoitus. Eihän se toki ole "armeijan käyminen" sinänsä rauhan oloissa!

Tarkoitus on tuottaa koulutettu reservi, joka osaa hommansa tosipaikan tullen -- mitä näkyy olevan vaikea muistaa, kun vaarallisimmat tosipaikat loppuivat suomalaisilta yli 68 vuotta sitten ja monilta myöhemmissä sukupolvissa on kupletin juoni päässyt unohtumaan.

Vertailukohdaksi tulisi ottaa niiden mahdollisten maahantunkeutujan joukkojen koulutus ja varustus, joille voidaan käskeä poikkeusoloissa tehtävä Suomen valtioalueella, Näitä vastaan Suomi lähettää koulutetun reservinsä, eivätkä nuo tulokkaat tule tänne antautuakseen heti jos heitä kohti ammutaan. Kumpi osaa ja pärjää tilanteessa, jossa ammutaan tappamisen tarkoituksessa?

Jos Sinun oma poikasi tai tyttäresi käsketään torjumaan hyökkääjä, haluatko, että hänelle on annettu hätäinen pikakoulutus säästöbudjetilla ja koulutusaikana paljon vapaata sekä kodinomaiset olosuhteet, vai riittävä oppi, jolla hän on taistelukentällä sen ratkaisevan sekunnin verran nopeampi ja osuu ratkaisevasti tarkemmin kuin vastustajansa?

Kyllä nuoret miehet ja naiset ehtivät tehdä elämässään monenlaista harharetkeä ja hakuammuntaa pari-kolmekymppisenä, eikä se ole haitallista vaan kuuluu itse elämään. Kyllä sinne opintoputkeen ja työelämään vielä hyvin ehtii, vaikka muutama kuukausi tai kokonainen vuosi menisikin sellaisten asioiden opetteluun, jotka onneksi eivät sen jälkeen kuulu tavalliseen arkeen, mutta pahimmillaan ovat Suomen kohtalonkysymys, johon päätösvalta ei ole meillä. Se mikä on varmaa: suomalaista koulutettua reserviä ei mikään muu taho korvaa tämän maan puolustamisessa. Mitä parempi reservi meillä on, sitä pienempi on todennäköisyys, että sitä tarvitaan tositoimiin - puolustuskyvyn vaikutus on ennalta ehkäisevä.

Tapio Ahti

Asvelvollisuutta suorittavilta on myös käytännössä estetty työnteko, koska jokainen ansaittu euro pienentää sotilasavustusta eurolla eli sataprosenttisesti. Tämä on jo törkeyden huippu: ensin pakotetaan vankilan uhalla orjatyöhön ja sitten vielä estetään mahdollisuus paikata orajtyöstä johtuvia talousdellisia ongelmia työnteolla.

Olkaa, jätkät, varovaisia, että ette jää kiinni, kun teette niitä pimeitä töitä! Myötätunto on luullakseni puolellanne mutta poliisi voi kuitenkin koputtaa ovelle, jos ei hoida hommia viisaasti. No, samallahan siinä oppii pimeän työnteon niksit, joten on armeijasta siinä mielessä edes jotain hyötyä.

On muuten virheellistä väittää, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Kyllä ne rasitukset kohdistuvat pelkästään nuoriin miehiin. Parempiosainen sukupuoli sen sijaan viettää välivuotta ulkomailla tai mitä kivaa nyt keksiikin.

Rainer Salosensaari

Vastauksena otsikon kysymykseen: Lakkautetaan nykyinen epätasa-arvoinen ja turha varusmiespalvelus! :-))) P.S Ja lakkauttaminen ei missään tapauksessa tarkoita että pitäisi liittyä Natoon.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Epätasa-arvoisuudesta olemme samaa mieltä, turhuudesta emme.

Mutta, jos lakkautettaisiin, mitä tilalle? Kumpi on mieleisesi vaihtoehto

1) Vapaaehtoisuus, ts. aseisiin pääsevät käsiksi ne, jotka sitä todella haluavat, asehullut ja ne, jotka eivät muualle kelpaa, kuten esimerkiksi USAssaja Isossa-Britanniassa

vai

2) Armeijan lakkauttaminen, ts. de facto jonkin toisenmaan armeijan määräysvaltaan vapaaehtoisesti asettuminen?

Vai onko sinulla muita vaihtoehtoja?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

On se niin kauheaa kun "pakotetaan vankilan uhalla orjatyöhön".

Tammenlehväsukupolvesta moni nuori mies vietti elämästään vuosikausia oikeassa sodassa -- eikä rauhan ajan koulutuksessa -- ja monet heistä menettivät siinä henkensä tai terveytensä. Vaikerrus ei vain ole heillä ollut yhtä paisuteltua ja dramatisoitua kuin pullamössösukupolvessa.

Kauhea kysymys on tämä tasa-arvo. On se niin viiltävän väärin, että evoluutio on tuottanut ihmislajin uros- ja naaraspuolisille yksilöille keskimäärin erilaisen lihasvoiman ja hapenottokyvyn, ja myös psyykkisissä toiminnoissa on päääsääntöisesti sukupuolten välisiä eroja, joiden johdosta ei suinkaan ole sattumaa, että kautta ihmislajin historian järjestäytyneeseen taisteluun on valittu valtaosin miespuolisia osanottajia. Repikäähän siitä!

Usein taistelutilanteessa ei jaeta hopeamitaleita, vaan toinen osapuoli voittaa ja toinen kuolee. Ketä se ilahduttaisi, että omissa joukoissa tulisi paljon tappioita? Juuri samasta syystä varusmiesten koulutuksen pitää olla riittävän pitkä ja perusteellinen, sillä reserviin ei ole järkevää kouluttaa maaliosastoja.

Totta kai joukkojen sodan ajan organisaatiossa on myös monia hyvin erilaisia tehtäviä, jotka eivät kaikki vaadi osallistumista taistelukosketukseen eikä sukupuoli sinänsä sanele menestymistä kaikissa ratkaisevan tärkeissäkin sodankäynnin rooleissa. Kaikki kunnia niille motivoituneille naisille, jotka suorittavat varusmiespalvelun tai lähtevät sotilasuralle omasta tahdostaan vapaaehtoisesti. "Yksi ravakka nainen vastaa kymmentä miehen ketkua", kirjoitti Veikko Huovinen pakinassaan Oravanmetsästäjän sihteeri.

Itse luonto on epätasa-arvoinen -- on se hirvittävää sortoa! Välivuodet ulkomailla ja kaikki muu kiva herättävät joissakin niin kovaa kateutta, että vähintäänkin odottaisi kuulevansa mitä konkreettista naispuolisten ikäluokkien pitäisi kateellisten mielestä tehdä epäkohtien korjaamiseksi.

Maanpuolustuksen turhuudesta hymiöillä tai ilman läppää heittävät asettuvat "leikkikoulun" yläpuolelle, unohtaen sekä maantieteen, historian että geopolitiikan. Mahtaako tasa-arvo ja orjatyöltä välttyminen sitten toteutua paremmin miehitetyssä maassa? Rauhan aikana vapaassa maassa toteutettu puolustuskyvyn ylläpito on sittenkin miehittäjän komentoa verrattomasti parempi vaihtoehto meille kaikille, toki toteutustavoista on silti saatava keskustella vapaasti.

Käyttäjän jussisalminen kuva
Jussi Salminen

"evoluutio on tuottanut ihmislajin uros- ja naaraspuolisille yksilöille keskimäärin erilaisen lihasvoiman ja hapenottokyvyn, ja myös psyykkisissä toiminnoissa on päääsääntöisesti sukupuolten välisiä eroja"

Tämä keskiarvon ja tilastojen ylistyslaulu peittää alleen sen, että yksilöissä on eroja. Minä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi epäurheilullinen mies on puolustusvoimien kannalta katsottuna tärkeämpi kuin urheilullinen nainen, jota ei millään tavalla pakoteta riviin. Äkkiseltään luulisi, että jo ihan resurssien käytön kannalta olisi parempi, että annetaan kunnon koulutus - sukupuolesta välittämättä - niille, jotka siitä eniten hyötyvät ja jotka tehokkaimmin pystyvät käyttämään saamaansa oppia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jussi Salminen kirjoittaa: "jo ihan resurssien käytön kannalta olisi parempi, että annetaan kunnon koulutus - sukupuolesta välittämättä - niille, jotka siitä eniten hyötyvät ja jotka tehokkaimmin pystyvät käyttämään saamaansa oppia."

En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä. Mutta miten tämä on kirjattavissa lakiin?

Tietääkseni Israelissa naisilla on velvollisuus suorittaa varusmiespalvelus. Tietääkö Salminen yhtään toista maata, jossa sama lakiin kirjattu velvoite koskee myös naisia?

Totta kai asia on myös sekä kulttuuri- että motivaatiokysymys. Vapaaehtoinen varusmiespalvelu on nykyään tarjolla Suomen naisille, ja motivoitumattomat palveluskelpoiset miehet voivat halutessaan valita siviilipalvelun. Eikö se vielä riitä?

- - -

Pekka Heliste tekee johtopäätöksiä Afganistanista, jossa olosuhteet poikkeavat aivan olennaisesti siitä, millaista sodankäynti olisi 2010-luvulla Suomen oloissa. "Vihamieliset siviilit" eivät ole täällä relevantteja, ja vaikkapa asutuskeskustaistelussa käsiaseet ovat edelleen aivan keskeisiä. "Friendly fire"-tappiot osoittavat riittävän koulutuksen ja osaamisen tärkeyttä.

Kyllä lihasvoima ja hapenottokyky parantaa taistelijan tehoa ja hengissä selviämisen ennustetta tänäkin päivänä ja lisää valinnan varaa toteutettavissa olevien suunnitelmien suhteen.

"Ei perinteistä sotaa enää käydä, sissi metsässä nuotiotulella on lähinnä romantiikkaa" -- Puolustusvoimien visio asiasta esitetään mm. videolla http://www.youtube.com/watch?v=foipv7iVP-c&feature... , päätelköön kukin romantiikan asteen siitä itse.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #24

Muutama tärkeä kohta:

" "jo ihan resurssien käytön kannalta olisi parempi, että annetaan kunnon koulutus - sukupuolesta välittämättä - niille, jotka siitä eniten hyötyvät ja jotka tehokkaimmin pystyvät käyttämään saamaansa oppia."

En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä. Mutta miten tämä on kirjattavissa lakiin?"

Sitä ei voi kirjata lakiin oikeastaan mitenkään, koko ajatus on todellisuudelle vieras: Se, kuka sotilaskoulutuksesta sotatilanteessa "eniten hyötyy ja tehokkaimmin sitä pystyy käyttämään",on ensinnäkin osoitettavissa vain sotatilanteessa. Toiseksi, on mahdotonta määritellä, mitä tuo "eniten hyötyy ja tehokkaimmin sitä pystyy käyttämään" edes tarkoittaa.

" Vapaaehtoinen varusmiespalvelu on nykyään tarjolla Suomen naisille, ja motivoitumattomat palveluskelpoiset miehet voivat halutessaan valita siviilipalvelun. Eikö se vielä riitä?"

Nykyinen järjestelmä on järjetön. Siviilipalvelus pitäisi kokonaan lopettaa ja siirtyä järjestelmään, jossa asepalvelus voidaan korvata 4 - 5 prosenttiyksikön veronkorotuksella. Koskisi sekä miehiä että naisia. Pääsisimme eroon koko ongelmasta. Toiseksi, sille, että asepalvelus on naisille vapaaehtoista, ei ole mitään järjellistä perustetta, eikä sellaista ole kukaan tähän päivään mennessä kyennyt osoittamaan. Miksi "isänmaan ja laillisen yhteiskunnan puolustaminen" (niin kuin itsenäisyyden ajan perustuslait totesivat) on miehille pakollista mutta naisille ei?

" "Vihamieliset siviilit" eivät ole täällä relevantteja..."

Jos näin on, on se pelottavaa; suomalaiset "siviilit", tavalliset kansalaiset, eivät siis ole tosiasiassa kovinkaan kiinnostuneita maanpuolustuksesta. Mitä siinä tapauksessa teemme koko armeijalla?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #25

"Toiseksi, on mahdotonta määritellä, mitä tuo "eniten hyötyy ja tehokkaimmin sitä pystyy käyttämään" edes tarkoittaa."

No ei sen määrittely mahdotonta ole, vaikka se hyöty tulee kyllä pikemminkin Suomen kansalle kuin koulutettavalle itselleen. Hyöty ja tehokas kyky käyttää sotilaskoulutusta tarkoittaa sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta varusmies oppii toimimaan osana puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota sodan ajan sijoituksensa mukaisessa tehtävässä. Tehtävät ovat monenlaisia, mutta oppimistulokset ovat kyllä todettavissa, usein jopa mitattavissa. Asevelvollisuuden ansiosta Suomessa päästään valitsemaan koulutettavat ikäluokan parhaimmistosta, toisin kuin ammattiarmeijoissa, joihin ei värväydy "RUK-aines".

"Siviilipalvelus pitäisi kokonaan lopettaa ja siirtyä järjestelmään, jossa asepalvelus voidaan korvata 4 - 5 prosenttiyksikön veronkorotuksella. Koskisi sekä miehiä että naisia. Pääsisimme eroon koko ongelmasta."

Kannatan tätä ajatusta, toki veronkorotuksen määrä ja kesto voidaan pohtia sitten yksityiskohdiltaan erikseen. Samoin totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset joutavat historiaan - vangin ylläpito maksaa, veroja maksava taas kartuttaa julkista taloutta. Sveitsissä ongelma on muistaakseni ratkaistu juuri veron korotuksella.

"Toiseksi, sille, että asepalvelus on naisille vapaaehtoista, ei ole mitään järjellistä perustetta, eikä sellaista ole kukaan tähän päivään mennessä kyennyt osoittamaan. Miksi "isänmaan ja laillisen yhteiskunnan puolustaminen" (niin kuin itsenäisyyden ajan perustuslait totesivat) on miehille pakollista mutta naisille ei?"

Perustuslaki on tietääkseni tältä osin ennallaan ja koskee kaikkia kansalaisia ikään ja sukupuoleen katsomatta, asevelvollisuuslaki taas velvoittaa vain palveluskelpoiset miehet ja antaa naisille mahdollisuuden vapaaehtoiseen palvelukseen. Eli haluaisit meille Israelin käytännön? Näin radikaali ehdotus tuskin menisi läpi poliittisessa prosessissa.

" "Vihamieliset siviilit" eivät ole täällä relevantteja..."

Jos näin on, on se pelottavaa; suomalaiset "siviilit", tavalliset kansalaiset, eivät siis ole tosiasiassa kovinkaan kiinnostuneita maanpuolustuksesta. Mitä siinä tapauksessa teemme koko armeijalla?"

Kommenttini liittyi Pekka Helisteen viittaukseen Afganistanin ISAF-operaatioon, johon osallistujat rauhanturvaajat voivat joutua vihamielisten afgaani-siviilien aseellisten hyökkäysten kohteeksi.

Ei puolustuskyvyn tarpeemme riipu suoraan siviilien kiinnostuksesta, vaan kulloinkin mahdollisesta todellisesta poliittis-sotilaallisesta uhasta ja millä viiveellä se voidaan ehkäistä ennalta tai torjua.

Välillisesti siviilien kiinnostus ja turvallisuusasioiden ymmärtäminen on totta kai tärkeää ja kuten sanot pelottavaa, jos se puuttuu - sillähän on vaikutuksensa äänestyskäyttäytymiseen, poliittiseen päätöksentekoon ja sitä kautta pahimmillaan huonoihin lopputuloksiin, kuten Ruotsin esimerkki osoittaa. Mutta siviileillä on oltava myös oikeus olla autuaan tietämätön, kunhan valtaa käyttävät päätöksentekijät vain toimivat vastuullisesti, jotta Pihtiputaan mummokin saa elää rauhassa, kiinnostuipa hän maanpuolustuksesta tai ei.

Pekka Heliste

Nykyajan sota on konesotaa, joystikin pyörittämisen ei tarvita lihasvoimaa.

Käsiaseilla on lähinnä itsepuolustusfunktio vihamielisiä siviilejä vastaan,

Ja omat aseet ovat vaarallisimpia esim Afganistanissa 17 % kaatuneista on kuollut ns friendly-fire-uhreina eli omien ampumana.

Vihollisista taas 80 % on kaatunut erilaisten koneaseiden uhreina eli helikoptereista, panssarivaunuista ammutulla konetulella, ohjuksilla, lennokkiaseella etc

Ja noista käsiaseillakin ammatuista suurin osa on tarkka-ampujien uhreja.

Ei perinteistä sotaa enää käydä, sissi metsässä nuotiotulella on lähinnä romantiikkaa

Toimituksen poiminnat